TYLSÄÄ
Viimeaikoina kiinnostukseni kohteena on ollut tylsyys. Mitä tylsyys on? Onko se jotakin enemmän kuin vain puhtaasti subjektiivinen ja muokattavissa oleva kokemus? Tylsistyminen herää kun läsnäoleva hetki ei jaksa enää pitää otteessaan. Silloin mieli alkaa harhailla ja kaivata kiinnostavampaa tarttumapintaa. Voimme sanoa jonkin hetken olevan tylsä tai kiinnostava vertaamalla sitä muistoihimme tai kuvitelmiimme tulevasta. Muistikuvista ja mielikuvituksesta huolimatta meillä ei kuitenkaan ole muuta kuin läsnäoleva hetki. Onko läsnäoleva hetki koskaan niin tylsä, että siinä olisi todella aihetta tylsistymiseen? Ehkä. Ehkä ei. Aihetta on mielenkiintoista miettiä, tarkastella ja tunnustella, sillä se tuntuu käyvän niin usein kylässä.
Voiko tylsästä tehdä mielenkiintoisemman vaihtamalla omaa asennetta? Jokainen hetki on täynnä informaatiota ja tapahtumia. Suurin osa tästä virrasta saattaa tosin jäädä havaitsematta. Sillä ettemme haivaitse kaikkea on tietysti myös puolensa. Jos tiedostaisimme kaiken ympärillämme olevan ja tapahtuvan kaiken aikaa, olisi se luultavasti liikaa psyykellemme. Tylsänä hetkenä on kuitenkin mielenkiintoista tiedostaa oma tylsistymisensä, miettiä mistä se johtuu ja olisiko sille jotakin tehtävissä? Jos aistimme toimivat, olemme aistittavan maailman ympäröiminä. Halutessamme voimme yrittää havainnoida maailmaa aktiivisemmin. Mitä kuulemme? Mitä näemme? Mitä haistamme? Mitä tunnemme? Onko oman aistimisemme aktiivisuudella jokin yhteys myös siihen, kuinka paljon saamme ympäröivästä alati muuttuvasta maailmasta kiinni? Kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa, jokainen hetki on ainutkertainen. Miten voimme olla tylsistyneitä?
Minkälaista informaatiota olemme tottuneet vastaanottamaan? Olemmeko jo ennalta määritelleet asiat jotka koemme kiinnostavina ja asiat jotka koemme epäkiinnostavina? Jos olemme tehneet näin, olemmeko todella itse määritelleet asetuksemme ja vastaanottotaajuutemme? Entä minkälaisin perustein? Ennakkoasetukset ja säädöt toki tekevät maailmasta selkeämmän. Osaamme sanoa mistä pidämme ja mistä emme. Lisäksi osaamme mahdollisesti vielä perustella näkemyksemme ja puolustaa sitä. Ilman avointa ja ennakkoasetuksista vapaata mieltä joudumme mitä ilmeisemmin tylsistymään usein. Avara maailma ei mahdu ahtaiden rajojen sisälle.
Jokainen tylsä hetki on kuitenkin mitä parhain mahdollisuus tulla tietoiseksi omasta tylsistymisestä ja sen toimintamekanismeista. Tylsistyminen on merkki hetkelle joka mahdollistaa kokemusmaailman laajentumisen ja syventymisen. Tylsistyminen on avain läsnäolevaan hetkeen.
Voiko tylsästä tehdä mielenkiintoisemman vaihtamalla omaa asennetta? Jokainen hetki on täynnä informaatiota ja tapahtumia. Suurin osa tästä virrasta saattaa tosin jäädä havaitsematta. Sillä ettemme haivaitse kaikkea on tietysti myös puolensa. Jos tiedostaisimme kaiken ympärillämme olevan ja tapahtuvan kaiken aikaa, olisi se luultavasti liikaa psyykellemme. Tylsänä hetkenä on kuitenkin mielenkiintoista tiedostaa oma tylsistymisensä, miettiä mistä se johtuu ja olisiko sille jotakin tehtävissä? Jos aistimme toimivat, olemme aistittavan maailman ympäröiminä. Halutessamme voimme yrittää havainnoida maailmaa aktiivisemmin. Mitä kuulemme? Mitä näemme? Mitä haistamme? Mitä tunnemme? Onko oman aistimisemme aktiivisuudella jokin yhteys myös siihen, kuinka paljon saamme ympäröivästä alati muuttuvasta maailmasta kiinni? Kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa, jokainen hetki on ainutkertainen. Miten voimme olla tylsistyneitä?
Minkälaista informaatiota olemme tottuneet vastaanottamaan? Olemmeko jo ennalta määritelleet asiat jotka koemme kiinnostavina ja asiat jotka koemme epäkiinnostavina? Jos olemme tehneet näin, olemmeko todella itse määritelleet asetuksemme ja vastaanottotaajuutemme? Entä minkälaisin perustein? Ennakkoasetukset ja säädöt toki tekevät maailmasta selkeämmän. Osaamme sanoa mistä pidämme ja mistä emme. Lisäksi osaamme mahdollisesti vielä perustella näkemyksemme ja puolustaa sitä. Ilman avointa ja ennakkoasetuksista vapaata mieltä joudumme mitä ilmeisemmin tylsistymään usein. Avara maailma ei mahdu ahtaiden rajojen sisälle.
Jokainen tylsä hetki on kuitenkin mitä parhain mahdollisuus tulla tietoiseksi omasta tylsistymisestä ja sen toimintamekanismeista. Tylsistyminen on merkki hetkelle joka mahdollistaa kokemusmaailman laajentumisen ja syventymisen. Tylsistyminen on avain läsnäolevaan hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.